Maailmalla megatrendiksi noussut kaupunkiviljely loistaa monimuotoisuudellaan, aina parvekkeilla näkyvistä multapenkeistä korkean teknologian yrityksiin. Kaupunkiviljelyn tietoisuuden kasvu näkyy positiivisina vaikutuksina myös Suomessa.
Perinteisen ruoantuotantomallin rajat ovat tulleet vastaan. Maailmanlaajuisten haasteiden edessä katse kääntyy erityisesti uuden polven teknologiayrityksiin, joiden kehittämät ratkaisut mullistavat käsitystämme siitä, mistä ja miten ruoka lautasellemme tulee. Suurin voima on kuitenkin kuluttajilla, jotka voivat vaatia entistä enemmän läpinäkyvyyttä ja vastuullisuutta elintarviketeollisuuden toimijoilta.
Ilmastonmuutos, väestönkasvu, kaupungistuminen ja luonnonvarojen nopea hupeneminen aiheuttavat paineita perinteisiin ratkaisuihin nojaaville toimijoille. Mikä on kaupunkiviljelyn rooli tässä kaikessa?
Mieluummin trendikäs kuin ystävällinen
Kuluttajamieltymykset ympäristöä rasittaviin elintarviketuotteisiin ovat keskeisessä roolissa ilmastonmuutoskeskustelussa. Rakastamme eksoottisia tuotteita, hyvin brändättyjä tarinoita ja julkkisten suosituksia. Kaukaa rahdatut kasvisproteiinit eivät kuitenkaan ole ratkaisu ruokajärjestelmän ekologisiin ongelmiin.
Tarkoitus ei ole syyllistää yksittäistä kuluttajaa, mutta herättää ajattelemaan yhä enemmän sitä, miten ja ennen kaikkea missä ruoka tuotetaan. Ekologisesti kestävä, aidosti tuore ja puhdas ruoka on aina mahdollisimman lähellä tuotettua. Lähiruoassa on myös pisin säilyvyysaika, mikä on ratkaisu kasvavaan ruokahävikkiongelmaan. On arvioitu, että jopa kolmannes maailman viljelyskelpoisesta maasta käytetään sellaisen ruoan tuotantoon, joka lopulta jää käyttämättä. Tämä on hälyttävä tilasto, johon pitää puuttua.
Kun ostopäätöstä ajaa ravinnepitoisuus ja hyvinvointi, voittaa lähellä tuotettu silloinkin eksoottiset tuontiruoat. Kun kasvatus tapahtuu kaupungissa kontrolloidussa ympäristössä, ei ole tarvetta torjunta-aineille emmekä myöskään ole ilmastonmuutoksen armoilla. Helle- tai pakkassäällä ei ole enää vaikutusta, kun kasveille taataan suotuisa ympäristö läpi vuoden, aina oikean tyyppisestä valosta tiettyyn lämpötilaan ja kosteuteen.
Tässä voisikin olla sopiva ohjenuora uuden aikakauden ruoantuotannolle: Vähemmän hukkaa, enemmän makua ja ravintoa.
Liian paljon ja liian vähän
Ruoantuotantoa on totuttu ajattelemaan tietyllä tavalla, mutta nyt on aika – ja pakko – keksiä jotain uutta. Vapaana oleva peltopinta-ala perinteiselle maanviljelylle pienenee. Kaupungistumisen kiihtyessä välimatka kuluttajan ja tuottajan välillä kasvaa. Pidemmät ruokakilometrit tarkoittavat tietysti suurempaa hiilijalanjälkeä.
Kyse ei ole ainoastaan globaaleista haasteista, vaan myös siitä, miten ja mitä helsinkiläisille tarjotaan ja mihin Suomi sijoittuu uusien ratkaisujen mahdollistajana. Vertikaalisen viljelyn avulla voidaan tehokkaasti hyödyntää vapaana olevaa pinta-alaa kaupungeissa ja supistaa toimitusketju erittäin lyhyeksi.
Kun tuotanto tapahtuu lähellä kuluttajia, toimijat voivat tarjota laadukkaita tuotteita edullisemmin, kun turhat välikädet jäävät pois.
Keep it coming!
Kaupunkiviljely-yrityksiä on noussut viimeisen vuoden aikana erittäin paljon ja tästä voimme kaikki olla onnellisia. Mitä enemmän meitä on, sitä suurempi paine ja vaikutus kaupunkiviljelyliikkeellä on vastuullisempaan kulutuskäyttäytymiseen.
Kuluttajilla on voima haastaa status quo. Me ruoka-alan toimijat voimme vain kumartaa.
